7.10.12

Evoluutioteoriasta ja puun kaatamisesta

Koulussa meille kaikille opetetaan, että tämä maailmankaikkeus on kehittynyt evoluutioteorian mukaisesti alkuräjähdyksen seurauksena miljardien vuosien aikana lukemattomien onnekkaiden sattumusten kautta.

Evankelioidessa tähän aiheeseen törmää jatkuvasti ja tästä keskustellessa huomio siirtyy helposti monenlaisiin pieniin yksityiskohtiin, joista vääntämiseen saa kulumaan aikaa loputtomiin. Evoluutioteoriahan on vain yksi este evankeliumille, jonka haluaisi saada raivattua mahdollisimman nopeasti pois tieltä, että pääsisi itse asiaan - evankeliumiin.

Evoluutioteorian mukaista maailman syntyprosessia voidaan ajatella puuna:
  • Puun runko: alkuräjähdys
  • Rungossa kiinni olevat oksat: tähtien, galaksien ja planeettojen muodostuminen
  • Oksista haarautuvat oksat: elämän syntyminen, lajien kehittyminen, jne.
Yksi tapahtuma johti seuraavaan, joka taas johti kolmanteen ja niin edelleen.

Puun voi kaataa kahdella tavalla. Yksi vaihtoehto on napsia puun oksia yksi kerrallaan pois, kunnes jäljellä on enää runko jonka voi sitten sahata pois latvasta alas päin sopivissa pätkissä. Toinen vaihtoehto on vaan sahata suoraan tyvestä poikki. Evoluutioteoriankin väittämiä voi lähteä kumoamaan yksi kerrallaan, tai sitten vaan osoittaa kerralla koko teorian lähtökohta järjettömäksi.

Evoluutioteorian mukaan kaikki alkoi tietysti alkuräjähdyksestä, eli alussa oli ei mitään ja sitten se räjähti. Tälle tapahtumalle, että ensin ei ole yhtään mitään ja sitten onkin jotain, on hieno tieteellinen selitys: "Quantum fluctuations". Suomeksi tämä tarkoittaa kai kvanttimaista flaksia? Evoluutioteoriaan uskovalta henkilöltä voikin kysyä, että uskooko tämä ihan oikeasti, että "alussa oli ei mitään ja sitten se räjähti"?

Heillä on lukematon määrä ihmeitä, mutta ei ihmeiden tekijää. Meilläkin on lukematon määrä ihmeitä, mutta myös äärettömän suuri, kaikkivaltias Ihmeiden Tekijä.

Jos evoluutioteorian alkulähtökohta on jo tieteellinen mahdottomuus, niin miksi vaivautua tuhlaamaan aikaa kaikkiin pikku yksityiskohtiin? Jos toinen haluaa välttämättä uskoa tieteelliseen mahdottomuuteen, niin ei siihen auta älyllisen tason väittelyt, vaan ongelma on jossain muualla.

Monesti todellinen syy evoluutioteoriaan uskomisessa on se, että teoria selittää pois Jumalan ja antaa vapauden elää tätä elämää ilman pelkoa siitä, että teoistaan joutuu kerran vastaamaan Jumalalle. Ongelma on tällöin omantunnon, eikä järjen tasolla. Onneksi tähänkin ongelmaan löytyy lääke: Jumalan laki.

Meidän omatunto voi olla hyvinkin paatunut, mutta Jumalan lain valaisemana ja Pyhän Hengen vaikutuksesta se voi herätä tekemään omaa tehtäväänsä - osoittamaan meille meidän syntisyyden. Minunkin mielestä on ihan ok huristella satasta 80 alueella, kunnes vastaan ajaa poliisiauto ja muistuttaa minua laista ja sen rikkomisen seuraamuksista.

Aikaa on vähän, joten jos evoluutioteoria on evankeliumin esteenä, pyritään kaatamaan se mieluummin kerralla, kuin pienissä palasissa. Loputtomien väittelyiden sijaan herätellään ihmisen omaatuntoa antamalla hänen peilata itseään Jumalan täydelliseen lakiin. Tämä laki ja tuleva tuomio vakavoittavat suruttomankin ihmisen ja kaikki epäoleelliset sivuseikat menettävät merkityksensä. Kun ihminen ymmärtää olevansa Pyhän Jumalan edessä syntinen ja ansaitsevansa ikuisen kadotustuomion Helvetissä, myös Jumalan armossa ja evankeliumissa Jeesuksesta alkaa olla järkeä.


Ja jos joku on todella kiinnostunut totuudesta ja haluaa vilpittömästi tutkia näitä asioita syvällisemmin, kannattaa tutustua seuraaviin sivustoihin: Kreationismi ja Luominen.

1.10.12

Aikanaan saamme niittää, jos emme lannistu

Uskovainen, onko sinua joskus lannistanut se, kun et näe ihmisten tekevän parannusta ja tulevan uskoon, vaikka kuinka uskollisesti yrität pitää esillä evankeliumia? Oletko miettinyt, että ehkä sinun paikkasi ei ole evankelioimassa, vaan jossain ihan muualla?

Mikäli tällaisia ajatuksia on joskus mieleesi putkahdellut, niin muistathan toki sen työnjaon: sinun tehtävä on julistaa evankeliumia, ja Jumalan tehtävä on pelastaa ja uudestisynnyttää ihminen elävään uskoon. Jos tämä työnjako ei ole selvillä, vaarana on että yrität tehdä myös Jumalan osuuden tästä pelastustyöstä.

Kykenetkös muuttamaan sen toisen ihmisen sydämen niin, että sitä syntiä jota hän nyt rakastaa, hän alkaa vihata, ja sitä Jumalaa jota hän nyt vihaa, hän alkaa rakastaa? Voihan sitä yrittää toista moralisoida ja yrittää opettaa käyttäytymään niin kuin kunnon uskovaiset käyttäytyy, mutta jos ei Jumala ole saanut uudestisynnyttää ihmistä, ei tästä kaikesta vaivasta ole kuitenkaan mitään iankaikkista hyötyä. "...joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa", sanoi Jeesus kerran.

Keskity vaan sinäkin siihen omaan osaasi: pidä uskollisesti esillä Jumalan lakia, että ihmiset voivat ymmärtää olevansa syntisiä ja ansainneensa Helvetin, ja julista evankeliumia Jeesuksesta, että he saavat kuulla kuinka syntiset voivat pelastua uskomalla Jeesukseen ja päästä Taivaaseen. Mikäli ihmisiä tulee uskoon, ohjaa heidät kasteelle ja seurakunnan yhteyteen.

Jeesus tuli heidän luokseen ja sanoi heille: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikista kansoista minun opetuslapsiani. Kastakaa heidät Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailmanajan loppuun saakka." – Matt. 28:18:20

Älä luovuta. Kyllä sinäkin sitten aikanaan saat nähdä työsi hedelmiä, jos et lannistu. Taivaassa sinua voi odottaa monta yllätystä.

Tässä on tarina miehestä, joka evankelioi hyvin yksinkertaisella tavalla päivittäin 40 vuoden ajan, eikä hän saanut tänä aikana kuulla yhdestäkään hänen työnsä kautta uskoontulleesta. Kuitenkin ollessaan jo niin vanha, ettei hän enää kyennyt jatkamaan tätä työtä, hän sai kuulla mielenkiintoisia elämäntarinoita eräältä ympäri maailmaa reissanneelta pastorilta...

Oletko Sinä pelastunut? Jos kuolisit tänään, olisitko varma, että pääsisit Taivaaseen?